Perjantaina 21.1.11 orava-aiheisen viikon päätteeksi esitimme lapsille pöytäteatterina sadun ”Orava Heiluhäntä”. Myöhemmin lapset kertoivat sadun omin sanoin ja muistikuvin seuraavasti:
Orava Heiluhäntä
Ukko meni metsään. Orava heiluhäntä tuli metsään, se asui puussa. Ukko halusi kaataa oravan puun. Ukon akka halusi asua linnassa ja tulla ruhtinattareksi ja ukko kertoi sen oravalle. Sitten se akka halusi sitoa oravan kultaiseen pylvääseen, koska orava osasi kertoa satuja ja laulaa. Orava oli taikaorava. Silloin orava hermostui ja sanoi ukolle: ”mitä sinä vielä haluat?”
Kun ukko tuli takaisin metsästä, linnan paikalla oli taas vanha mökki ja akka nukkui omassa sängyssä. Omenapuu kasvoi mökin pihassa.
Sadun opetus: Ei kannata ahnehtia itselleen liikaa rikkautta!
SÄÄSTÖVIIKKO 8.-12.11.10
Vihreä lippu-projektiin liittyen päiväkodin ja koulun väki järjesti säästöviikon, joka aloitettiin yhteisellä aamunavauksella maanantaina 8.11. koulun liikuntasalissa. Toimikunnan oppilasjäsenet esittelivät viikon säästötavoitteet, jotka kohdistuivat erityisesti ruokailuun ja biojätteen vähentämiseen. Jokainen lapsi osallistui Syö lautanen tyhjäksi- kampanjaan, johon kannustettiin erityisellä ruokapassilla (jos syöt lautasen tyhjäksi, saat leiman. Viisi leimaa saanut saa palkinnon.). Päiväkodin sekä esikoulun ja alkuopetuksen lapset ja oppilaat koristelivat ruokasalin seiniä, isommat oppilaat laativat kaikkiin luokkiin ja päiväkodin tiloihin lajitteluohjeet sekä piirsivät kullekin lajitteluastialle omat hahmot tunnistamisen helpottamiseksi. Keskiviikkona monistuskone pysyi kiinni, sillä silloin oli monisteeton päivä. Päiväkodissa viettiin aamupalalla sekä lounaalla hämäränhyssyhetkiä sammuttamalla valot sekä nauttimalla ruuasta patterituikkukynttilän valossa.
Myös isänpäivälahja-askartelussa pyrittiin käyttämään kierrätysmateriaalia. Taulua varten tehtiin vanhoista sanomalehdistä paperimassaa, josta muotoiltiin erilaisia kuvioita. Lisäksi tauluun käytettiin ylijäämäkartonkia, villalanganpätkiä sekä vanhoja nappeja koristeluun.
Säästöviikon päätös vietettiin tiistaina 16.11, kun pääsimme katsomaan yläluokkalaisten esittämää näytelmää kierrätyksestä.
" Kuules, siili neulasäkki!
tekeillä on sammaltäkki
tuulensuojaksi.
Hytisyttää pupuparkaa.
Talvi pian päälle karkaa,
lainaa neulaasi!
Ota, ota, niitä riittää
eikä huoli edes kiittää.
Kyllin mulle jää.
Nukun pitkää talviunta,
pilvi peitoksi luo lunta,
kevät herättää."
Tiistaina 12.10.10 pidimme pienryhmäpäivän eskareiden kanssa. Kaikki lapset "sekoitettiin" viiteen eri ryhmään, joissa käsiteltiin siili-aihetta. Pirjon ryhmässä lapset askartelivat pitkäpiikkisiä siilejä, joihin materiaalina käytettiin männynneulasia ja kartonkia , Päivin ryhmässä luettiin kirja "Ruohikossa rapisee", jossa kerrotaan siilin elämästä. Samalla juteltiin mm. siitä, mitä siili syö, mitä se tekee talvella, paljonko sillä on piikkejä selässä. Leenan ryhmässä lapset askartelivat siilejä puutikuista ja oasissienestä sekä pienistä puuhelmistä. Askartelumateriaalit olivat samalla sellaisia, joita voi vielä uusiokäyttää. Tiinan ryhmässä luettiin siilikirjaa sekä tehtiin yhteinen taulu, johon liituväreillä piirrettiin pieniä siilipiiperoisia. Samana aamuna satanut lumi kirvoitti lapset piirtämään tauluun valkoista lunta ja lumihiutaleita. Pirkon ryhmässä vieraili Siili Sipinen (siili-käsinukke), joka oli löytänyt metsästä muovikassillisen jätettä. Kassin sisältö lajiteltiin ja Siili Sipinen innosti lapset pohtimaan, saako luontoon heittää esim. pattereita, maitopurkkeja tai lasipulloja. Lopuksi tehtiin siilin reitti lehtikasaan -väritystehtävä.
Pienryhmät sailyvät samana kevääseen asti ja yhteisiä teemapäiviä pidettäneen kerran kuussa. Marraskuun aiheena on "nallekarhun elämää" ja joulukuussa tietysti joulujutut. Sekä lapset että aikuiset kokivat kyseisen päivän onnistuneena ja iloa tuottavana tapahtumana.
VAUHTIVARPAAN LIIKUNTAVIIKOT SYYS - LOKAKUUSSA 2010
Syyskuun viimeisellä viikolla saimme postia Vauhtivarpaalta, liikkuvaiselta tuhatjalkaiselta. Jokaisena päivänä odotti uusi kirje, jossa oli vinkkejä liikkumiseen niin sisällä kuin ulkona.
Torstaina, syyskuun viimeisenä päivänä, kirje sisälsi ehdotuksen lähteä metsään tekemään peukaloiselle tilkkutäkkiä. Ennen lähtöä mietittiin yhdessä, mikä se tilkkutäkki oikein on ja millaisen tilkkutäkin voisi tehdä metsään luonnonmateriaaleja käyttäen. Siispä ei muuta kuin ulkoilupuvut päälle ja saappaat jalkaan, matkamato kaveriksi ja askeleet kohti lähimetsää, jota myös nimitämme satumetsäksi.
Aluksi teimme kepeistä rajatun alueen, johon tuli kuusi ruutua. Siitäpä syntyi tilkkutäkin pohja. Ensimmäiseen ruutuun kerättiin kuusen käpyjä, toiseen koivun pudonneita, keltaisia lehtiä. Seuraavaan ruutuun kasattiin pieniä keppejä, sen viereen sieniä. Samalla sovittiin, että kärpässienet jätetään rauhaan. Yhteen ruutuun kasattiin oravan syömiä käpyjä ja viimeiseen lokeroon löydettiin erikokoisia kiviä. Kun peukaloisen tilkkutäkki tuli valmiiksi, se jätettiin metsässä kävijöitten ja metsäneläinten iloksi. Ennen päiväkodille paluuta sovimme, että vielä tänä syksynä käymme tarkastamassa, ovatko tilkkutäkin sienet maatuneet ja oravat käyneet ottamassa käpyjä talvivarastoonsa.
Hauskan Vauhtivarpaan tehtävän kautta päästiin liikkumaan vaihtelevassa metsämaastossa, opittiin tarkkailemaan, mitä kaikkea metsästä löytyykään sekä luokittelemaan eri luonnonmateriaaleja. Oli meillä taas mukava retki!
Avaa tästä isompi kuva tilkkutäkistämme
SYKSYRETKI HIRVASEN RANNALLE
Tavallista lämpimämpi syyskuinen päivä, eipä juuri pilvenhattaroitakaan taivaalla vaan aurinko paistaa täydeltä terältä; mikäpä on lähtiessä retkelle rantaan! Ei toki enää uimaan, mutta tarkastelemaan, näkyykö vedessä kenties kaloja sekä leikkimään hiekka- ja vesileikkejä.
Matkamato otettiin mukaan ja lapset sen kanssa kulkemaan, kun kävelimme päiväkodilta Hirvasen rantaan. Välillä pysähdyttiin katsomaan niityllä tepastelevia eläimiä ja tarkkasilmäiset retkeilijät tunnistivat ainakin lampaan, vuohen, hanhen sekä kauempana niityllä käyskennelleet hevoset ja lehmät. Alikulkutunnelissa piti vähän kokeilla, miten huudot ja kiljahdukset kaikuvat. Matkalla ohitettiin tuttuja taloja ja moni lapsista muistikin perille päästyämme käyneensä kyseisellä rannalla uimassa kesän helteisinä päivinä.
Hiekkalelut kaivettiin esiin ja aikuiset äyskäröivät vettä sankoihin leikkejä varten. Yhdessä pohdittiin, mahdammeko saada järven tyhjäksi , mutta kylläpä sen jokainen tiesi, ettei järveä niin vain tyhjennetä!
Pienissä porukoissa kävimme laiturilla ja olemalla hiljaa näimme kalojen tulevan ihan lähelle laituria ja uteliaita katseita. Miten hyvä onni meillä olikaan, sillä kuluneina päivinä päiväkodissa on vielä muisteltu kesää, kerrottu kalajuttuja ja askarreltu jos jonkinmoisia kaloja.
Totta kai eväitäkin syötiin. Samalla oli mukavaa katsella tyyntä järven pintaa, vaikka hyttysiä vielä täytyikin hätistellä kauemmaksi retkeilijöitä häiritsemästä. Kotimatkaan varattiin puolisen tuntia aikaa ja matkamato sai taas kyytiä. ”Kävellen näkee parhaiten”, totesi Kalle ja näinhän se onkin: taas olemme yhtä kokemusta rikkaampia!
RETKI LÄHIMETSÄÄN 26.8.09
Retkipäivä valkeni pilvisenä, mutta sateettomana. Eväät tehtiin valmiiksi jo päiväkodilla ja jo heti yhdeksän jälkeen pääsimme matkamadon mukaan läheiseen metsikköön, melkein kivenheiton päähän päiväkodista. Metsikkö oli salaperäisen hämyinen ja sieltä löytyi syksyn merkkien lisäksi mm. vanhoja pyyntikuoppia, kaatuneita ja hieman lahoja puita sekä paljon isoja kiviä. Metsä siis tarjosi retkeilijöille oivallisen paikan kiipeilyyn ja piiloleikkeihin. Eväät syötiin leikin lomassa ja paluumatkalla laulettiin tuttuja lauluja sekä vietiin matkalta löytyneet roskat jätekatoksen astioihin. Samalla opittiin jätteiden lajittelua: lasinsiru lasille tarkoitettuun astiaan, muovipussi sekajätteisiin ja paperinpala lehtikeräykseen. Yhdessä mietimme, miksi roskia ei saa jättää luontoon.
Lasten ajatuksia retkestä:
Sinne kuoppiin pyydystettiin ennen vanhaan eläimiä, esimerkiksi susia tai karhuja, jotka oli käyny syömässä vaikka lampaita pellolla. Joissakin kuopissa oli siltoja (kaatuneita puita kuoppien päällä).
Metässä oli kiva olla piilosta. Me oltiin puitten takana ja kivien takana piilossa aika kauan aikaa.
Me oltiin oksikossa piilossa.
Me nähtiin metässä pihlajia ja marjoja ja silkkipitsinen lehti.
Syötiin eväitä puun rungolla.
Lasinsirut metässä voi satuttaa eläimiä tassuihin.
"MATKUSTAN YMPÄRI MAAILMAA"
Vuodenvaihteen jälkeen päiväkodissa, eskarissa ja koulussa tutustuttiin eri kulttuureihin. Projekti huipentui yhteisesti järjestettävään näyttelyyn, jonka kautta lapset ja aikuisetkin pääsivät pienelle "maailmanympärysmatkalle".
Päiväkodin väki ja esikoululaiset pureutuivat viikon ajan afrikkalaiseen kulttuuriin niin musiikin ja liikunnan, diakuvien kuin aitojen, Afrikasta tuotujen tavaroidenkin välityksellä. Päiväkodissa pienet kädet valmistivat afrikkalaiskylän. Asukkaiden lisäksi tehtiin majoja sekä aita, jotta viidakon villieläimet pysyisivät loitolla. Samalla opittiin, että jossain kaukana kylmästä pohjoisesta kotimaastamme elää ihmisiä, joilla on eri ihonväri kuin meillä ja he saavat nauttia jatkuvasta auringonpaisteesta. Toisaalta Afrikan lapset eivät pääse koskaan hiihtämään tai luistelemaan niinkuin meillä.
Lapsia ihmetytti se, että esimerkiksi sambialaisessa kylässä ruoka valmistetaankin ulkona, ruoka syödään käsin yhteisistä astioista ja itsetehdyissä majoissa vain nukutaan. Afrikan lapsilla ei juurikaan ole valmiita leluja vaan ne valmistetaan itse. Iloa tuotti tansanialainen liikuntaleikkilaulu "Sima-ma-ka", jota laulettiin joka päivä. Kenties laulu jäi niin hyvin mieleen, että sitä lauletaan vielä kotonakin!
Sima-ma-ka
sima-ma-ka
ruka-ruka- ruka.
sima-ma-ka.
Tembea- kimbia
tembea - kimbia,
ruka -ruka -ruka,
sima -ma -ka!" (tansanialainen kansanlaulu)Kuvia kansainvälisyysnäyttelystä
L a s t e n l o i s k i sMaanantaina 6.10.08 saimme osallistua Lasten Loiskis-tapahtumaan Vehniän koulun jumppasalissa. Näimme teatteri Capellen esittämän näytelmän ”Inha Rampe ja rinsessa” ja lapset muistelivat näytelmästä seuraavaa:
Se varis asusteli siellä kaatopaikalla, missä asui jättiläinen Inha Rampe. Sen puvussa roikkui muovikasseja, rättejä, peltitölkkejä ja kumihanskoja. Välillä sillä oli näppyläiset hanskat. Rampella oli yksi kaveri, gerbera-kukka. Kerran kaatopaikalle lensi perhonen, joka imi mettä siitä kukasta. Rampe suuttui ja otti perhosen haaviin. Kuului niin kova huuto, että ritariperhonen lähti tulemaan apuun. Sen piti ratkaista kolme kysymystä, että se perhonen vapautuisi, mutta kaikki meni väärin. Perhonen kuitenkin teki reiän haaviin ja pääsi vapaaksi.
K e s ä r e t k e l l ä
Keskiviikkona 6.8.08 sää oli vielä lämpöinen, vaikka aurinko piiloutuikin paksun pilviverhon taakse. Kesälomilta palannut pienten lasten joukko hoitajineen lähti ihmettelemään kesän kauneutta uimarannalle noin kilometrin päähän päiväkodilta. Matka taittui kahdessakymmenessä minuutissa ja ihmeellisen reippaasti kaikki lapset jaksoivat kävellä. Perillä kaivettiin lapiot, sangot ja traktorit muovikassista ja järvessä riitti vettä äyskäröitäväksi. Pian rannassa oli syviä kuoppia ja pieniä uomia, jonne vettä kannettiin. Uimaan ei enää menty, mutta mukavaa puuhaa riitti jokaiselle. Välillä syötiin eväitä ja juotiin mehua sekä katseltiin veden väreilyä, mutta myös hätisteltiin hyttysiä loitommaksi . Paluumatkallakin riitti paljon ihmeteltävää milloin ohi ajavasta traktorista, milloin lampaista tien viereisessä haassa. Kyllä maalla on mukavaa!
Lasten mielestä:
- - pillimehu maistui hyvälle
- - eväitä oli kiva syödä
- - oli hauskaa, kun mustikoita löytyi ja niitä sai syödä
- - rannassa oli kivaa
Retki Mäntykankaalle 14.5.2008
Aurinkoisena keskiviikko-aamuna pakkasimme eväät reppuun ja lähdimme retkelle Mäntykankaalle. Kaikki jaksoivat kävellä todella hienosti ja matkan aikana tarkkailimme kevään merkkejä. Kuulimme muun muassa lintujen laulua ja haistoimme pellolle levitetyn lehmän lannan.
Tutussa metsässä leikkiminen oli mukavaa. Lapset keräsivät oksia ja käpyjä ja löysivät saman majan joka edellisellä retkellä oli metsään jäänyt.
Vihdoin koitti retken kohokohtana eväiden syöminen. Kävelymatkan ja ahkeran leikkimisen jälkeen mehu ja leipä maistuikin hyvälle. Aikuisille maistui termariin pakattu kahvikin, tosin kahvikupit unohtui matkasta ja käytimme luovaa mielikuvitusta retkikahvin juomiseen.
Kevään merkkien tutkiskelun jälkeen koitti paluumatka päiväkodille. Lounaan jälkeen nukkarissa oli väsyneitä tyttöjä ja poikia.
I s o v a n h e m p i e n p ä i v ä 28.3.2008Vietimme 28.3.2008 isovanhempien päivää ja iloksemme usea ”mummo ja pappa” pääsikin vieraaksemme.
Aloitimme päivän yhteisellä kahvihetkellä, jonka jälkeen menimme aamupiirille. Näin isovanhemmatkin pääsivät näkemään ja kuulemaan miten esimerkiksi opettelemme viikonpäiviä ja värejä. Kalenterin katsomisen jälkeen lauloimme ja leikimme mm. Piippolan vaari, aamuherätys ja leikeistä leikimme ”arvaa pikku ystäväni” leikkiä.
Lapsista tuntui jännittävälle leikkiä ja laulaa kun oli yleisöä seuraamassa.
Lapset myös esittelivät isovanhemmille omat nukkumapaikkansa, ruokailupaikkansa ja omat kaappinsa. Myös omat tehtävät ja piirustukset omasta kansiosta tuntui hienolle esitellä.
Kello vierähti ja aamupäivä kului oikein mukavasti vähän erilaisissa merkeissä kuin tavallisesti.
N a a m i a i s e t
Kauan odotetut naamiaiset pidettiin päiväkodilla vappuaattona 30.4.2008.
Iloksemme saapui leijona, kolme merirosvoa, kirahvi, kaksi hämähäkkimiestä, hirviö, kolme kissaa, tiikeri, Peppi Pitkätossu, prinsessa, keiju ja kaksi lännenmiestä.
Myös aikuisille oli tullut ”vappulook”. Hiusten värit vaihtuivat, kellä vihreä, kellä punainen, toisella kiharapilvi ja yhdellä hiukset yön aikana huimasti pidentyneet.
Naamiaisissa pidettiin nyyttikestit ja herkkuja olikin melkoisesti. Karkkia ja sipsiä popsittiin yllin kyllin ja muutenkin meno oli mukavan riehakasta.
Kuvia nallenäyttelystä / helmikuu 2008
Talvinen metsäretki Mäntylänkankaalle 28.1.2008
Maanantai -aamuna lähdimme katselemaan Mäntylänkankaan metsän talvea. Jokainen lapsi oli pakannut reppuunsa pienet retkieväät. Ilma oli ihanan talvinen, pakkasta paukkui 14 astetta ja aurinko pilkisti pilvien takaa. Reippain mielin otimme matkamadon mukaan ja lähdimme kävelemään kohti Mäntylänkangasta. Pienimmät istuivat matkan pulkassa ja muut kävelivät todella reippaasti matkamadosta kiinni pitäen.
Perillä Mäntylänkankaalla lapset leikkivät jo tutuksi tulleessa majassa ja kantoivat keppejä. Pienen puuhailun jälkeen koitti retken kohokohta eli eväiden syöminen. Eväät maistuivatkin herkulliselle ulkoilmassa. Kovan pakkasen vuoksi päätimme juoda mehut vasta päiväkodilla. Kävipäs myös orava kurkkimassa puun oksilla hyppien lasten eväiden syöntiä. Leikkejä jatkoimme vielä hetkisen jonka jälkeen lähdimme paluumatkalle kohti päiväkotia. Talvinen ulkoilma sekä reipas kävelyretki tekivät tehtävänsä ja retkikansa olikin nälkäistä ja väsynyttä. Makkarakeitto maittoi hyvin ja nukkarista kuului vain pientä tuhinaa.
LASTEN KOMMENTTEJA RETKESTÄ:
Joel: Oli eniten hauskaa kun kannettiin keppejä. Eväänä oli ruisleipää ja mehua.
Minja: Söin retkellä leipää ja menin pulkalla. Eväät oli repussa.
Ella: Kannoin keppejä retkellä.
Tiia: Kivointa oli kun oltiin majassa.
Jenna: Majassa oleminen oli mukavinta.
Amanda: Oli kivintä kun leikittiin majassa.
Riku: Oli kiva kun oli keppejä.Syyskesän retki pensasmarjoja maistelemaan 16.8.-07
Yksitoista reipasta päiväkodin lasta lähti retkelle matkamadon mukaan Pirkon pihapiiriin. Matka taittui kävellen ja monenlaista ihmettä riitti matkan varrella: puutontut kurkistelivat oksien takaa ihan koulun aidan vieressä, erään talon pihalla tepasteli hanhia ja kotimatkalla näimme laitumella myös lampaita. Jännittävää oli myös kävellä 4-tien alikulkutunnelin kautta, kun autot hurahtelivat päämme yläpuolella.
Sattuipa Minjan mummokin ajamaan pyörällä ohitsemme ja hän jäi kanssamme kulkemaan lähes perille asti.
Pihassa lapset keksivät kaikenlaista puuhaa marjansyönnin lisäksi ja tässäpä lasten ajatuksia retkestä:
- me keinuttiin pihakeinussa ja leikittiin junaa
- hypin trampoliinilla
- söin viinimarjoja. Ne oli hyviä!
- leikittiin hippasta puskien välissä ja ajettiin rallia
- kuljettiin tunnelin läpi
- nähtiin tonttuja, lampaita, hanhia ja karhi
- syötiin pieniä voileipiä, pipareita ja juotiin mehuaHuhtikuussa 2007
Leipurit tekemässä pikkuleipiä:
Kävimme bongaamassa kevätlintuja läheisellä pellolla ja mukaan otettiin omatekoiset kiikarit. Näimme ainakin räkättirastaita ja kuulimme variksen raakkuvan.
Joutsenet lensivät ylitsemme.Keväisessä luonnossa riitti muutakin mielenkiintoista tutkittavaa, ja siistimme samalla reissulla ympäristöä keräämällä roskia.
MAALISKUU MAATA NÄYTTÄÄ JA AHTI SUO ANTEJAAN
Keskiviikkona 14.3. päiväkodin ja esikoulun lapset vetäisivät saappaat jalkaan ja lähtivät yhteiselle pilkkiretkelle Koululammelle. Sää oli mitä mainioin ja aurinko paistoi jo heti aamusta. Vajaan kilometrin matka taittui kävellen ja ihmettelemistäkin riitti mm. oravassa, joka oli kiireesti ylittämässä tietä tai isossa vesilammikossa, joka oli muodostunut alikulkutunneliin.
Lammen rannalla meitä odotti eräopas Teuvo Vihanti, joka oli virittänyt nuotionkin valmiiksi. Koska lapsia oli yli kolmekymmentä, jaoimme porukan puoliksi ja ensin kalaonneaan pääsivät kokeilemaan päiväkodin lapset. Jokaiselle riitti oma pilkkionki ja eikun syötti pilkkireiästä veteen. Lapset jaksoivat keskittyä todella hyvin pilkkimiseen, vaikkei Ahti antejaan suonutkaan.Teuvolta saimme hyviä niksejä ja jospa niillä opeilla tärppäisi seuraavan kerran!
Kun eskarilaiset olivat saaneet makkaransa paistettua ja syötyä, vaihdoimme vuoroa ja päiväkotilaiset pääsivät puolestaan nuotion ääreen. Makkara maistui, samoin lämmin mehu. Koska yöllä oli ollut pikkupakkanen, läheisen pellon hanki kantoi ja eväitten syönnin jälkeen lapset kirmasivat useita kertoja rinnettä ylös ja kierivät tai juoksivat alas. Takaisin päiväkodille lähdettiin reilun tunnin kuluttua ja perille pääsi retkestä tyytyväinen, mutta väsynyt lapsijoukko. Perunamuusi maistui vielä makkaransyönnin jälkeenkin ja päiväunet tuntuivat entistä makoisimmilta!
Miksi muuten kala ei tärpännyt? Tässä yhden eskarilaisen selitys: No kun jäähän oli tehty monta reikää ja niistä paistoi aurinko veteen, niin kalat huomasi lapset jäällä ja ne meni karkuun!
ISOVANHEMPIEN PÄIVÄ 8.2.07
Helmikuun 8. päivä vietettiin valtakunnallista varhaiskasvatuspäivää. Päiväkotien oli mahdollista järjestää avointen ovien päivä tai muita tapahtumia.
Niinpä mekin täällä Vehniällä päätimme kutsua lasten isovanhemmat kylään päiväkotiin. Kutsut lähetettiin mummoille ja papoille jo hyvissä ajoin ja moni ottikin kutsun vastaan. Valitettavasti juuri sille viikolle osuivat oikein kunnon talvipakkaset ja se esti joidenkin ilmoittautuneiden tulon paikalle, mutta silti päiväkotiin saapui kymmenkunta isovanhempaa seuraamaan lasten esityksiä sekä nauttimaan kahvista ja lasten leipomista mustikkamuffinsseista, joita tehtiin edellispäivänä. Lapset olivat onnellisia saadessaan viettää yhteistä aikaa mummon ja papan seurassa: sylissä istuttiin, leluja ja omia kansioita esiteltiin ahkerasti. Luulenpa, että myös isovanhemmilla oli mukava vierailu ! Monille tutustuminen päiväkodin toimintaan oli aivan uusi elämys.
Isovanhempien päivästä tehtäneen perinne; niin mukavaa meillä oli !
Tapahtui tammikuussa: Metsäretki Mäntylänkankaalle 11.01.07
"Minä menin mettään,
kettuja pettään,
oravia ottaan,
jäniksiä jättään,
susia suistaan,
karhuja kaataan!"Tammikuu oli lumeton, mutta pientä pakkasta piti, kun päiväkodin 13 iloista lasta ja kolme aikuista suunnistivat metsäretkelle tuttuun metsikköön. Joulun alla olimme vieneet linnuille joulutervehdyksen ja jättäneet "lintuevästä" puiden oksille. Niinpä meidän piti mennä tarkistamaan, olivatko eväät kelvanneet linnuille. Lapset muistivat hyvin, mihin talipallot oli jätetty ja mitä löytyikään? Toinen talipalloista oli syöty kokonaan ja tyhjä verkkopussi otettiin mukaan taskuun, mutta toisen talipallon oli tainnut harakka napata, kun sitä ei löytynyt mistään!
Lapsilla riitti puuhaa kovasti ja monenlaista eläintäkin nähtiin sekä matkalla että metsässä. Tässä lasten muisteloita retkestä:-leikittiin ja rakennettiin majaa, kaikki valkeni majan teossa
-löysin keppejä, joilla yritin tehdä hirveitä reikiä
-syötiin puolukoita
-matkalla nähtiin talitintti ja kuului piipaa-auton (ambulanssin) ääni tieltä
-nähtiin ainakin viis-kuus oravaa
-syötiin keksiä ja juotiin mehua
-särettiin jäätä lätäköistä
-laulettiin tullessa Ratiritiralla, Pienet kalat uivat, Karhuja metsän keskellä ja Piiri pieni pyörii
-kun tultiin takaisin, niin koulun pihassa oli tikasauto ja näin Tonin ja KaroliinanEnkelinäyttely syksyllä 2006
Tahtoisin toivoa sinulle
jotakin oikein hyvää.
Enkelin siipien havinaa
ja iloa, onnea syvää."
(A-M Kaskinen)
Syksyllä 2006 Vehniän päiväkoti ja koulu halusivat toteuttaa yhteisenä projektina enkelinäyttelyn. Sekä päiväkodin lapset että koululaiset valmistivat taitavilla käsillään monenlaista ja -kokoista enkeliä. Näyttelyyn kertyi niin maalattuja, piirrettyjä ja leikattuja enkeleitä kuin myös massa-, lasipurkki- ja huovutusenkeleitä. Koulun vanhimmat oppilaat tekivät opettajien johdolla upeita, lattialla seisovia, lähes metrin korkeita enkeleitä!Osa askarteluista toteutettiin ns. pajatyöskentelynä eli esim. ekaluokkalaiset tekivät rautalankaenkeleitä eskareitten kanssa ja toisen luokan oppilaat puolestaan tulivat vierailulle päiväkotiin ja yhdessä huovutettiin villasta pieniä, pyöreitä enkeleitä, jotka saivat sellofanisiivet selkäänsä.
Enkeliaihetta alustettiin ja syvennettiin Raamatusta löytyvillä enkelikertomuksilla, lukemalla enkeliaiheisia lastenkirjoja sekä opettelemalla aiheeseen liittyviä lauluja. Näyttelyn "viralliset avajaiset" pidettiin koulun liikuntasalissa keskiviikkona 27.09., jolloin yli sata lasta kokoontui opettajineen ja hoitajineen yhteiseen aamunavaukseen.
Yhteinen projektimme jätti toteuttajilleen positiivisen mielen ja yhteistyö tulee varmasti jatkumaan uusien ideoiden merkeissä!
